Loppufiiliksiä

Eilen illalla kun saavuimme Suomeen, tuntui kuin olisimme tulleet turisteina ulkomaille. Italiaan lähtiessämme pakkanen vielä paukkui ja nyt voi jo sanoa, että on kesä. Tuntuu oudolta, mutta silti hyvältä olla taas kotona pitkästä aikaa. Nyt muistelemme reissuamme ja mietimme, mitä siitä jäi käteen. 

Blogiamme seuranneet tietävät, että ensimmäiset viikkomme Otrantossa olivat täysi katastrofi. Jesiin päästyämme kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja aikamme siellä kruunasi koko reissun. Nyt muistelemme jo Carloa naureskellen, vaikka Otrantossa ollessamme meitä ei paljoa naurattanut. Jesissä ihmiset olivat meitä kohtaan niin avuliaita ja ystävällisiä, siitä olemme hyvin kiitollisia.

 

Ammatillisesti emme kehittyneet paljoa reissun aikana, koska emme päässeet tekemään kunnolla hommia. Oma osaaminen näkyi kuitenkin niissä tilanteissa, kun huomasi työkavereiden toiminnassa epäkohtia, esim. hygienian suhteen tai välillä tuli mieleen, että itse olisi tehnyt jonkin asian aivan toisella tavalla. Pääsimme myös mm. tutustumaan meille vieraisiin raaka-aineisiin ja seuraamaan ja auttamaan pastan valmistuksessa. Saimme myös kuvaa italialaisesta ruokakulttuurista käydessämme syömässä ravintoloissa. 

Vaikka ammatillinen puoli reissulla jäi vähäiseksi, jäi reissusta kuitenkin paljon muuta käteen. Alun vaikeuksien jälkeen tuli sellainen olo, että näiden kokemusten jälkeen selviämme mistä vaan. Varmasti myöskin itsenäistyimme jonkin verran asuessamme omillamme Jesissä. Alkureissusta varsinkin Jenna oli arka käyttämään englantia, mutta loppureissusta rohkeutta oli jo lisää ja välillä uskalsi jopa sanoa muutaman sanan italiaakin. Olisi ollut mukavaa oppia italiaa paremmin, mutta Otrantossa vietetyt viikot olivat ajan tuhlausta. Opimme enimmäkseen ruokasanoja  ja muita yksittäisiä sanoja sekä tervehdyksiä, mutta onpahan ainakin jotain, mistä lähteä kehittymään. 

Unohtumattomien kokemusten lisäksi saimme reissumme aikana uusia ystäviä, joiden kanssa haluamme pitää yhteyttä tulevaisuudessakin. Matkakuumekin taisi iskeä, mutta matkustaminen ja vaikeudet saivat myös arvostamaan kaikkea, mikä meillä täällä Suomessa on paremmin kuin ulkomailla.

 

Rooma

Perjantaiaamuna Orestinan mies Mario kuskasi meidät ja matkatavaramme rautatieasemalle ja sieltä otimme kolme ja puoli tuntia kestävän junan Roomaan. Junamatkan aikana ihailimme kauniita maisemia. Saavuttuamme Roomaan kävimme syömässä rautatieasemalla ja lähdimme sitten suuntaamaan hotellillemme, joka sijaitsi vain parin korttelin päässä rautatieasemasta. Hengähdimme hetken hotellilla ja lähdimme sittem tutkimaan Roomaa kävellen. Olimme päättäneet, että haluamme nähdä Colosseumin ja Fontana di Trevin. Näitä nähtävyyksiä metsästäessämme näimme matkan varrella myös monet muut nähtävyydet. Välillä kävimme syömässä salaatit ja poikkesimme muutamissa kaupoissa. Kävellessä ympäri Roomaa meni tunteja ja palasimme hotellillemme uupuneina. Päätimme kuitenkin lähteä vielä syömään illallista läheiseen ravintolaan ja käymään iltakävelyllä ennen nukkumaan menoa.

  

 

 

 

 

Lauantaipäivä omistettiin shoppailulle. Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja rautatieasemalle ja kävimme syömässä lounasta. Pyörähdimme pikaisesti hotellilla ja lähdimme sitten keskustaan shoppailemaan. Matkalla keskustaan näimme taas nähtävyyksiä. Shoppaillessa kului koko päivä. Välissä kävimme jäätelöllä ja jatkoimme taas shoppailua. Saavuimme takaisin hotellille puoli kahdeksan aikaan illalla. Olimme todella nälkäisiä ja tajusimme, että lounaastamme oli kahdeksan tuntia aikaa. Suihkun jälkeen suuntasimmekin viimeiselle illallisellemme Italiassa. Myöhemmin pakkasimme vielä laukkumme lähtökuntoon aamua varten. 

 

 

Tänään sunnuntaina aamulla lähdimme hotellilta heti aamupalan jälkeen ja suuntasimme junalla Rooman lentokentälle. Kävimme syömässä ja kiertelimme muutamissa liikkeissä. Lentomme Berliinin kautta Suomeen lähtee alle tunnin päästä. Jos kaikki sujuu hyvin, olemme illalla hieman yhdeksän jälkeen Helsingissä. Automatkamme Turkuun ajattelimme kuluttaa Leijonia kannustaen.

Viimeinen viikko Jesissä

Viikko on taas vierähtänyt todella nopeasti...

Perjantaina menimme taas baariin töihin tekemään aperitiiveja. Keli oli huono, satoi vettä, joten asiakkaita ei ollut kovinkaan paljoa ja pääsimme aikaisemmin kotiin. Työkaverimme kuitenkin ehdottivat, että tulisimme käymään vielä myöhemmin ja menimmekin viettämään heidän kanssaan iltaa.

Lauantaina aamulla lähdimme koululle, jossa Serenella on opettajana. Vietimme aikaa oppilaiden kanssa, olimme tavanneet heidät jo edellisellä kerralla käydessämme koululla. Heillä oli viimeinen koulupäivä ennen työharjoittelua, joten he olivat tuoneet syötävää ja juotavaa oppitunnille. Osa oli leiponut itse makeita leivonnaisia ja lisäksi oli tilattu pitsaa. Joku oppilaista oli jopa saanut luvan tuoda viiniä, jota hänen perheensä valmistaa. Vietettyämme tunnin heidän kanssaan Serenella halusi esitellä meille toisen luokan. Kerroimme luokalle kokemuksistamme Italiassa ja esittelimme heille Suomea kuvien avulla. Tunnin jälkeen emme vielä halunneet lähteä, joten menimme heidän kanssaan seuraavalle oppitunnille. Meidän piti olla fysiikan tunnilla, mutta menimmekin muutaman oppilaan kassa viereiseen luokkaan hengailemaan. Meillä oli todella mukavaa ja lähtiessämme koululta vaihdoimme yhteystietoja, jotta voisimme tavata heidät uudestaan. Iltamme kului töissä, lauantaina oli enemmän asiakkaita ja enemmän tehtävää.

Sunnuntaina vietimme aamupäivän asunnollamme ja ilta kului taas töissä. Töiden jälkeen kävimme pitsalla.

Maanantai oli siivouspäivä. Kävimme myös ruokakaupassa ja ilta kului taas töissä aperitiiveja tehdessä.

Tiistaista meillä ei ole mitään mielikuvaa. Viimeinen viikko ja aika kuluu niin nopeasti. Tuntuu siltä, että olisimme hypänneet sen päivän yli kokonaan. Illalla olimme töissä ja jouduimme hyvästelemään pari työkaveriamme, koska emme näe heitä enää.

Keskiviikkona lähdimme aamulla kiertelemään kauppoja keskustaan ja kävimme ostamassa lisää nettiä kännyköihimme. Olimme sopineet tapaavamme muutamia oppilaita, joihin tutustuimme lauantaina koululla. Tapasimme heidät McDonaldsissa, koska he eivät olleet syöneet lounasta vielä. Tämän jälkeen lähdimme junalla lähikaupunkiin, Senigalliaan, joka on näillä seuduilla arvostettu kauneudestaan ja erityisesti kesällä suosittu paikka. Oppilaat olivat sitä mieltä, että emme voi lähteä kotiin näkemättä Senigalliaa ja täytyy kyllä sanoa, että paikka oli näkemisen arvoinen. Sää oli hyvin lämmin ja saavuttuamme Senigalliaan lähdimme aluksi rannalle kävelemään. Sen jälkeen menimme keskustaan jäätelölle ja pysähdyimme erääseen baariin aperitiiveille. Lähtiessämme Senigalliasta oli haikea olo, koska emme olisi vielä halunneet hyvästellä uusia ystäviämme. Sovimme, että yrittäisimme vielä torstaina vierailla koululla.

Torstaina aamulla siistimme paikkoja asunnollamme ja pakkasimme tavaroitamme seuraavan aamun lähtöä varten. Menimme koululle yhdeksi, koska oppilailla oli vapaata puolitoista tuntia. Oli mukavaa nähdä koko luokkaa taas ja juttu luisti. Oppilailla jatkui koulu ja meidän piti lähteä ravintolalle tekemään työssäoppimisjaksomme loppuarviointia. Kutsuimme kuitenkin muutamia oppilaista tulemaan koulun jälkeen meidän luoksemme vietämään aikaa. Serenella tuli mukaamme ravintolalle, koska hänellä oli myös jotain papereita, joita hän tarvitsi koululleen vietäväksi. Hän auttoi arvioinnissa kääntämällä arviointipaperin asioita kokkille italiaksi ja ilmeisesti kokki oli ollut tyytyväinen työpanokseemme, koska hänellä ei tuntunut olevan mitään valittamista ja saimme hyvät arvosanat. Hyvästelimme työkavereitamme ja myös Serenellan. Sillä välin kaverimme koululta etsivät tiensä ravintolalle ja palasimme kotiin heidän kanssaan. Muutama tunti kului taas nopeasti heidän kanssaan, kunnes heidän täytyi lähteä.

Miltä nyt tuntuu? Haikealta. Emme voi uskoa, että olemme lähdössä huomenna pois Jesistä, Roomaan, ja muutaman päivän sisällä takaisin Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti ja se tuntuu loppuvan kesken. Seuraava postauksemme tulee kertomaan päivistämme Roomassa ja viimeisessä postauksessamme yritämme parhaamme mukaan kertoa fiiliksiämme tästä reissusta, vaikka tällä hetkellä tuntuu, ettei niitä voi riittävän hyvin sanoilla ilmaista.

Festivaalitunnelmia

Torstaina alkoi Jesissä keskiaikainen festivaali. Keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset kulkivat kulkueena kaupungin keskustassa rummutellen rumpujaan. Kävimme keskustassa pitsalla ja katselemassa ympärillemme. Sinne oli pystytetty monen monta ravintolaa festivaalien ajaksi. Illalla mennessämme nukkumaan ihmettelimme järkyttävää pauketta, joka kuului aivan asuntomme ulkopuolelta. Mietimme, oliko syttynyt sota vai mikä räjähtää, mutta se olikin vain rumpuja paukutteleva kulkue, joka tuntui jatkavan paukutteluaan yömyöhään.

Perjantaina oli taas työpäivä baarissa. Vietimme aikamme keittiön puolella autellen. Keittiössä tehtiin tehtiin pientä naposteltavaa baariin, kuten juusto ja salami lautasia. Festivaalien ajaksi baarin ulkopuolelle laitettiin pöytiä ja sieltä oli mahdollista ostaa juotavien lisäksi mm. lasagnea. Baari sijaitsee aukiolla, jossa oli paljon tapahtumaa festivaalien aikana, joten pääsimme myös seuraamaan festivaalin viettoa.

Lauantaina työpäivä sujui samoissa merkeissä kuin edellinen. Illalla lähdimme töiden jälkeen vielä kiertelemään keskustaan, koska lauantai-ilta oli festivaalien suhteen tapahtumarikkain. Pääsimme seuraamaan erilaisia esityksiä ja kuuntelemaan lisää ja lisää rumpujen paukutusta. Janette innostui jopa ottamaan muutaman drinkin aukiolle pystytetystä trattoriasta. Kävimme vielä baarilla moikkaamassa työkavereitamme ennen kotiin paluuta.

Sunnuntaina aamulla Serenella lähti viemään Jennaa ensiapuun, koska aikaisemmin alkanut sairaus ei ottanut loppuakseen ja hänelle alkoi jo tulla heikko olo. Kun ensiapuun saavuttiin, Jennan tiedot otettiin ylös ja ilmoitettiin, että odotusta tulisi olemaan melkein kolme tuntia. Porukkaa tuli koko ajan enemmän ja enemmän ja osa tapauksista oli kiireellisempiä kuin Jennan. Muutaman tunnin jälkeen odotusaika kasvoi yli neljään tuntiin ja Serenella ehdotti, että hän veisi Jennan seuraavana aamuna omalle lääkärilleen ja niinpä Jenna palasi takasin kotiin. Illalla menimme taas töihin. Oli festivaalien viimeinen päivä, joten ilta baarissa oli vähän hiljaisempi kuin aikaisemmat. Töiden jälkeen kävimme taas kiertelemässä keskustassa. Meille oltiin kerrottu, että sunnuntai-iltana olisi ilotulitus, mutta kukaan ei osannut selittää meille missä ja mihin aikaan se olisi, joten päätimme hetken odottelun jälkeen palata kotiin. Juuri kuin olimme painaneet päämme tyynyyn ja saamassa unta puolen yön aikaan, alkoivat ilotulitukset ilmeisen lähellä asuntoamme, koska pauke oli aivan järkyttävä. Emme kuitenkaan jaksaneet enää nostaa päitämme tyynystä sen vertaa, että olisimme niitä nähneet. Kymmenen minuuttia tuntui ikuisuudelta, koska pelkäsimme tärykalvojemme puhkeavan ja olimme iloisia ilotulituksen loputtua, kun pääsimme vihdoin nukkumaan.

Maanantaiaamuna Jenna lähti taas Serenellan kanssa lääkäriin. Vastaanotolla tarvitsi istua vain reilu tunti ennen lääkärille pääsyä. Lääkäri ja Serenella juttelivat keskenään italiaa. Ties mistä juttelivat, koska Jenna ei ymmärtänyt mitään. Loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti Jennalle antibiottikuurin Serenellan nimellä ja kielsi syömästä oikeastaan kaikkea, mitä Jenna haluaa syödä. Lääkäri ei halunnut maksua käynnistä ja Serenella ja Jenna pääsivät lähtemään apteekin kautta kotiin. Iltapäivällä Jenna lähti töihin ravintolalle ja Janette rautatieasemalle vanhempiaan vastaan. Kun Janette oli saanut saatettua vanhempansa asunnollemme, hänkin tuli töihin. Ravintolalla esivalmistelimme ruokia ja tiskasimme sekä teimme lihapullia baariin myytäväksi. Töiden jälkeen Janette lähti vanhempiensa kanssa ulos syömään ja Jenna jäi asunnolle, koska ravintolassa tuskin olisi ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt mitä Jenna saa syödä ja mitä ei. Onneksi käynnissä oli Suomi-USA peli ja Janeten vanhemmat olivat tuoneet Jennalle lumipantteri-karkkipussin, joten Jennaa ei surettanut vaan hänkin vietti iltansa mukavissa merkeissä.

Tiistaiaamuna lähdimme esittelemään kaupungin keskustaa Janeten vanhemmille. Kävimme muutamissa vaatekaupoissa sekä kahvilla. Sen jälkeen Janette lähti vanhempiensa kanssa etsimään autovuokraamoa ja käymään ruokakaupassa. Autovuokraamoa ei valitettavasti löytynyt, vaikka meille oli kerrottu sen sijaitsevan rautatieaseman lähistöllä. Illalla menimme töihin. Siellä esivalmistelimme ja siivosimme sekä pelastimme Marion kynsistä voileivät, jotka olivat menossa baariin myytäviksi ja teimme niistä myytävän näköisiä. Kesken työpäivän vuokraemäntämme Orestina tuli käymään ja kertoi, että talomme ovi on mennyt jotenkin jumiin ja sinne ei pääse sisälle eikä sieltä ulos. Mietimme jo, että saammeko taas viettää yön ulkona, mutta tullessamme kotiin oli ovi taas toiminnassa.

Keskiviikkona lähdimme Janeten vanhempien kanssa Anconaan. Tarkoitus oli aluksi mennä junalla, mutta meille sanottiin, että bussilla pääsisimme suoraan Anconan keskustaan. Niinpä suuntasimmekin kohti linja-autoja. Aluksi oli vähän epäselvää, että mikä bussi on oikea, mutta kävi ilmi, ettei Anconan bussi ollut vielä saapunut. Kun bussi sitten vihdoin saapui ja pääsimme matkaan meitä alkoi jo vähän kaduttamaan, että vaihdoimme junan bussiin. Kuski ajoi kuin hullu ja epäilimme oliko bussissa ollenkaan jousitusta. Matkan piti kestää puoli tuntia, mutta olimme sopivasti siinä bussissa, johon kaikki opiskelijat tulivat päästessään koulusta ja matka venyi tunnin mittaiseksi. Anconassa keli oli vähän sateinen ja koska kaupat eivät olleet vielä auki, menimme syömään. Syötyämme kiertelimme muutamissa liikkeissä ja päätimme sitten palata kotiin. Rautatieasemalle käveleminen ei haitannut yhtään niin paljoa, koska tiesimme pääsevämme todennäköisesti turvallisemmin takaisin Jesiin. Jesissä loppuilta kului Leijonia kannustaen ja rentoutuen.

Tänään torstaina aamulla Janeten vanhemmat lähtivät junalla Roomaan ja me jäimme kotiin siivoilemaan ja pesemään pyykkiä sekä odottelemaan illan työvuoroa alkavaksi.

Anconassa seikkailua ja suomalaisia vieraita

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä lounaalle Serenellan ja Mauron kanssa, mutta jouduimme peruuttamaan sen, koska Jenna epäili olevansa sairaana. Kanaemo Serenella tämän kuullessaan hullaantui ja saapui paikalle lääkkeiden ja kuumemittarin kanssa. Hän oli soittanut jo ystävälleen, joka on lääkäri, joten hänellä oli diagnoosikin valmiina. Kyseessä oli jonkinlainen virus ja vietimmekin sitten sunnuntai-illan kotosalla tästä johtuen.

Maanantaina luoksemme saapuivat Jennan täti Marja ja sisko Jassu Suomesta. Jenna jäi vielä kotiin toipumaan sairaudestaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan, mutta Janette lähti illaksi töihin.

Tiistaina päätimme lähteä lähikaupunkiin Anconaan. Lähdimme junalla yhden jälkeen ja matka kesti vain puoli tuntia. Rautatieasemalta oli vielä noin puolen tunnin kävelymatka Anconaan. Saapuessamme keskustaan suurin osa kaupoista oli vielä kiinni, koska kello oli vasta jonkin verran yli kaksi. Kiertelimme kaduilla olevia kojuja, joissa myytiin vaatteita, koruja ym. Kävimme syömässä vielä ennen kauppojen aukeamista. Syötyämme kiertelimme muutamissa vaatekaupoissa ja kävimme syömässä jäätelöt, minkä jälkeen lähdimme paluumatkalle. Emme olleet pystyneet katsomaan juna-aikatauluja kännyköistämme ja saavuttuamme rautatieasemalle huomasimme seuraavan junan lähtevän jo kymmenen minuutin päästä. Lippujen ostamisessa meni jonkun aikaa, joten saimme ottaa juoksuaskeleita keretäksemme junaan. Onneksi konduktööri huomasi meidät eikä jättänyt meitä asemalle seisoskelemaan.

Keskiviikkona Jenna lähti Marjan ja Jassun  kanssa kaupungille kiertelemään. Sen jälkeen teimme lounasta yhdessä. Serenella tuli käymään iltapäivällä, koska halusi tavata suomalaiset vieraamme. Meillä oli työpäivä, joten lähdimme viideksi ravintolalle ja vieraamme aikoivat lähteä myöhemmin uudestaan kaupungille. Kun pääsimme ravintolalle, meille oli vähän epäselvää olisimmeko töissä siellä vai vähän matkan päähän avattavassa baarissa. Lähdimme baarille selvittämään asiaa. Siellä oli vielä remontoinnin jälkeiset siivoukset kesken ja meidän käskettiin palata puolen tunnin kuluttua. Saapuessamme baarin luo myöhemmin, loppusiivoukset olivat edelleen kesken. Siellä ei ollut ketään tuttuamme, eikä kukaan tuntunut kiinnittävän meihin mitään huomiota, joten istuimme alas odottamaan. Hetken kuluttua paikalle saapui nuori nainen, joka esitteli itsensä ja pyysi meitä keittiöön hänen kanssaan. Keittiössä pilkoimme hedelmiä drinkkejä varten sekö puristimme niistä mehua. Tämän jälkeen siivosimme keittiötä ja autoimme vielä viimehetken askareissa. Meidät lähetettiin hieman aikaisemmin kotiin ja lähdimme vielä käymään kävelyllä. Kävellessämme erään kioskin ohi päätimme tilata ranskalaiset. Tilaamamme pienet ranskalaiset eivät olleet pientä nähneetkään, mutta sehän ei meitä haitannut. Syötyämme palasimme takaisin asunnollemme ja vietimme loppuillan rauhallisissa merkeissä.

Tänään Jenna kävi saattamassa Marjan ja Jassun rautatieasemalle, josta he lähtivät Roomaan ja sitä kautta huomenna takaisin Suomeen.

Pastan pyörteissä

Maanantai aamuna vuokraemäntämme Orestina pyysi meidät aamupalalle kahvilaan, jossa hän työskentelee. Saimme kyydin kahvilaan hänen aviomieheltään Mariolta. Söimme suolaiset ja makeat croissantit ja joimme cappuccinot. Kun olimme menossa maksamaan, ei rahojamme huolittu vaan Orestina halusi tarjota aamupalan meille. Kun olimme lähdössä takaisin kotiin pyysi Orestina meitä lounaalle yhden aikaan.

Kun lounasaika tuli, oli meitä vastassa kahvilalla useampi ihminen, jotka esittelyjen jälkeen paljastuivat Marion veljen perheeksi. Orestina jäi itse töihin ja ohjasi meidät lähtemään perheen kyydissä paikkaan, jossa söisimme lounasta. Kymmenen minuutin automatkan jälkeen saavuimme perille ja astelimme sisälle ravintolaan, jossa meitä oli vastassa noin kymmenen ihmistä lisää. Meillä ei ollut mitään aavistusta, että meidät oli kutsuttu suurelle pyhäpäivän sukulounaalle. Paikalla  oli siis Monta Marion veljeä sekä heidän vaimonsa ja lapsensa. Oli mukava yllätys huomata, että lounaalla oli monta meidän ikäistämme nuorta. Tutustuimme erityisen hyvin Saraan, joka puhui todella hyvää englantia. Hänen kanssaan puhuimme paljon Italian ja Suomen kulttuurista. Vaihdoimme yhteystietoja, jotta voisimme myöhemmin tehdä jotain yhdessä.

Ennen kuin saimme ruuat eteemme, kuului yhtäkkiä takaamme naisen ääni ja ihan säikähdimme, kun hän puhui meille suomea. Hän sanoi nähneensä meidän tulevan sisään ja oli kuulemma arvannut meidän olevan suomalaisia. Hän kertoi , että on asunut italialaisen miehensä kanssa Italiassa jo kolmekymmentä vuotta ja pyysi meitä vierailemaan suklaapuotiinsa.

Alkuruokana lounaalla oli kahta erilaista pastaa. Pastan jälkeen pöytään kannettiin kaikkea mahdollista lihaa, mitä maan päältä voi löytyä sekä lisäksi kasviksia ja salaattia. Osa porukasta otti vielä jälkiruokaa, mutta olimme niin täynnä, että tyydyimme pelkkään kahviin. Istuimme lounaalla kolme tuntia eikä rahojamme tälläkään kertaa huolittu. Lounaan jälkeen saimme kyydin asuntomme lähelle ja loppuillan aikana emme tehneet mitään ihmeellistä.

Tiistai olikin sitten työpäivä. Koska asiakkaiden kannalta ilta oli hyvin hiljainen, kulutimme aikamme siivoamalla kaikki keittiön laitteet ja misailemalla. Alla kuva ravintolan salista.

Keskiviikkona ja torstaina pääsimme seuraamaan pastan tekoa sekä auttamaan siinä. Jenna pääsi tekemään ravioleja ja seurasimme, kun kokki Mario teki tagliatellea. Työpaikallamme valmistetaan siis pasta itse alusta asti. Taikinan tekoa emme päässeet seuraamaan, koska se oli jo valmiina, kun tulimme töihin. Keskiviikkona leivottiin myös leipää ja saimme myös olla mukana valmistamassa henkilökunnalle pastaa.

Torstaiaamuna ennen töitä olimme käyneet Serenellan ja hänen entisen työkaverinsa kanssa pyörähtämässä kaupungilla. Kävimme suomalaisen naisen suklaapuodissa, mutta hän ei valitettavasti ollut silloin paikalla. Serenella osti meille suklaata ja kävimme vielä jätskillä läheisessä kahvilassa ennen kotiin paluuta.

Perjantai olikin yllättäen vapaapäivä, joten päätimme kysyä Serenellalta, voisimmeko mennä vierailemaan koululle, jossa hän on opettajana. Se sopi Serenellalle ja menimme koululle yhdeksitoista. Kävi ilmi, että koululla on suomalainen Teija vaihto-oppilaana ja hänet soitettiin paikalle. Oli ihana tunne, kun joku ymmärsi meitä täysin eikä tarvinnut puhua vierasta kieltä. Hän ja joku poika esittelivät meille koulua ja puoli kahdentoista aikaan menimme Mauron luokkaan, jossa piti olla fysiikan tunti. Osalla luokan oppilaista oli kuitenki testi, joten he jäivät luokkaan sitä tekemään ja loppu luokasta tuli hengailemaan meidän kanssamme. Suurin osa luokasta ei osannut oikein puhua englantia, mutta muutaman yrittivät parhaansa. Kun kävelimme ulkona, luokkien sisäpuolella päät kääntyivät ja oli sellainen olo kuin me olisimme olleet apinoina eläintarhassa, koska vaaleat hiukset ovat täällä harvinainen näky. Kaikesta huolimatta meillä oli kuitenkin oikein mukavaa ja toivomme, että pääsemme koululle vierailemaan vielä uudestaan.

Tunti oppilaiden kanssa vierähti nopeasti ja lähdimme sitten Serenellan kanssa lounaalle Orestinan työpaikalle. Orestinalla olikin vapaapäivä, mutta pomomme Beta ja Claudia tulivat sattumalta paikalle. Söimme pastaa ja rupattelimme heidän kanssaan. Lounaan jälkeen Serenella antoi meille kyydin kotiin. Illalla kävimme vielä käveleskelemässä kaupungilla.

Jennalla oli illalla paha olo ja hän tärisi peiton alla villapaita päällä. Toivomme, että hänen olonsa paranisi, koska hänelle on tulossa maanantaina vieraita Suomesta.

Selvisimme tämän lauantaiaamun  kauppareissustamme. Janette kokkailee tällä hetkellä lounasta, mutta joutuu syömään yksin, koska Jennalle ei vieläkään maistu ruoka. Tarkoitus oli mennä tänään Anconaan shoppailemaan Saran kanssa, mutta hän ei päässyt tulemaan tänään emmekä taida uskaltautua keskenämme sinne lähtemään. Tämän illan suunnitelmat ovat siis vielä auki.

Aloillemme asettumista

Tama postaus on kirjoitettu sunnuntaina, mutta teknisista ongelmista johtuen julkaisemme sen vasta nyt tiistai-iltana. Kannykoihimme ostettu prepaid-netti ei taida tykata meista, mutta tassa tama nyt sitten on...

Saavuttuamme Jesiin lähdimme Serenellan ja Mauron kanssa katsastamaan asuntoamme, joka sijaitsee lähellä Jesin keskustaa, historiallisen linnoituksen sisäpuolella. Vuokraemäntämme Orestina tuli esittelemään meille paikkoja. Kämppämme oli todella viihtyisä ja kodikas. Kaiken tyhjässä hotellissa hiiviskelyn jälkeen omat makuuhuoneet, keittiö, olohuone ja kylpyhuone tuntuivat ylellisyydeltä. Saisimme asua omassa rauhassa eikä meidän tarvitsisi enää herätä Carlon kuuntelemaan italialaiseen musiikkiin ja hänen epävireiseen lauluunsa.

Sovimme tapaavamme Serenellan ja Mauron vähän myöhemmin tulevan työpaikkamme edustalla mennäksemme sinne päivälliselle. Olimme ravintolan edustalla hieman etuajassa ja ovelle tuli vanhempi nainen kutsumaan meidät sisään. Ennen Serenellan ja Mauron saapumista olimme jo esitelleet itsemme ravintolan työntekijöille ja tutustuneet keittiöön ja asiakastiloihin. Kun he sitten saapuivat istuuduimme alas nauttimaan päivällistä. Söimme kaikki alkuruuaksi erilaisia pastoja. Me valitsimme pääruuaksi naudanlihaa punaviinikastikkeessa. Serenella otti lajitelman erilaisia salameja ja Mauro söi salaattia ja ankanrintaa. Ruuan kanssa kaikki muut nauttivat valkoviiniä paitsi Jenna, joka pysytteli vesilinjalla. Jälkiruuan jätimme välistä, koska olimme kaikki jo aivan täynnä. Ruokailun päätteeksi Jenna nautti ensimmäistä kertaa espressoa ja muut ottivat anislikööriä. Jos Jenna ei Suomessakaan oikeen välitä kahvista niin tämä espresso oli Suomen kahviin verrattuna myrkkyä. 

Päivällisen jälkeen kello oli jo yli kymmenen ja tulimme asunnollemme nukkumaan. Seuraavana päivänä heräsimme hyvin väsyneinä. Aamupäivällä pesimme pyykkiä ja kävimme Serenellan ja Mauron kanssa ruokakaupassa. Viiden aikaan menimme töihin. Olimme mielissämme, kun pääsimme keittiöön töihin eikä meitä haitannut puhdistaa artisokkia kaksi ensimmäistä tuntia. Seitsemän jälkeen söimme päivällistä yhdessä henkilökunnan kanssa. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat kahdeksan jälkeen ja loppuillan vietimme keittiössä seuraten kahden kokin työntekoa. Keittiö oli hyvin pieni. Siellä oli kaasuhella, pieni uuni, rasvakeitin ja jääkaappi. Lisäksi oli pastan keittämistä varten pieni allas, joka oli täynnä kiehuvaa vettä. Tiskikone ja muutama muu laite sijaitsivat eri huoneessa. Saimme maistaa monia raaka-aineita ja tutustua eri annoksiin. Vähän ennen yhtätoista saavuimme väsyneinä takaisin asunnollemme ja menimme nukkumaan. Perjantaina aamupäivällä lähdimme tutustumaan Jesin keskustaan. Kiertelimme vähän kauppoja ja katselimme ympärillemme. Iltapäivällä menimme taas viideksi töihin. Autoimme keittiössä misaamalla eli esivalmistelmalla raaka-aineita ruokia varten. Leivoimme torta la mele eli omenakakkua sekä tiskasimme. Pääsimme kotiin aikaisemmin, koska ilmeisesti keittiössä oli ahdasta meille. Seuraavalla viikolla olisi tarkoitus, että vain toinen meistä työskentelisi keittiössä ja toinen yläkertaan avattavassa kahvilassa/baarissa. 

Lauantaina aamupäivällä innostuimme taas lähtemään kaupungille. Meille oltiin kerrottu, että saisimme pitää viikonlopun ja maanantain vapaana, koska viikonloppuna ravintoloissa olisi artisokkaan liittyvä tapahtuma ja työpaikallamme tulisi olemaan niin kiireistä, ettei heillä olisi aikaa opastaa meitä. Lauantai-illaksi meitä oli pyydetty päivälliselle Serenellan ja Mauron luokse. Mauro tuli hakemaan meidät heidän luokseen neljäksi ja autoimme Serenellaa päivällisen valmistamisessa. Päivälliselle saapuivat myös Serenellan veli yhdessä vaimonsa kanssa sekä eräs toinen heidän ystäväpariskunta. Istuimme päivälliselle kahdeksan aikaan illalla. Kaikki olivat aivan ihmeissään, kun kerroimme, että Suomessa on normaalia syödä päivällistä neljän tai viiden aikaan iltapäivällä. He olivat sitä mieltä, että kahdeksaltakin on vielä vähän aikaista päivälliselle. Istuimme päivällispöydässä kolme tuntia. Aluksi oli pastaa ja sen jälkeen täytettyjä porsaanleikkeitä, jälkiruuaksi suklaakakkua. Ruuan kanssa monet nauttivat taas viiniä. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Pysyimme hyvin mukana keskustelussa, koska suuron osa porukasta puhui edes jonkin verran englantia ja välillä juttuja tulkattiin puolin ja toisin. Opimme muutaman ruman sanan italiaksi ja yritimme myös opettaa muille muutaman sanan suomea. Kaikilla tuntui olevan todella mukavaa ja juttua ja naurua olisi varmasti riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta kello alkoi olla jo paljon. Lähdimme asunnollemme toisen pariskunnan kyydillä. Aikaisemmin päivällä asuntoomme oli saapunu eräs kuuluisa italialainen kokki. Hän oli varannut huoneen jo ennen saapumistamme ja tarkoitus oli, että hän nukkuisi toisessa huoneessa ja saisi kylpyhuoneen käyttöönsä ja me nukkuisimme tousessa makuuhuoneessa, mutta käyttäisimme yläkerran wc:tä. Kokkiherra sai kuitenkin hepulin saavuttuaan, meille jäi epäselväksi tiesikö hän etukäteen, että asuisimme myös asunnossa, mutta siirryimme yöksi yläkertaan yhteen makuuhuoneeseen nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herätessämme kokkiherra oli onneksemme kadonnut ja pääsimme takaisin asuntoomme. Kävimme aamupäivällä ruokakaupassa. Loppupäivän olemme pesseet pyykkiä ja loikoilleet, olemme laittaneet ruokaa ja pitäneet omat lettukestit. Nyt on mahat täynnä ja vähän tekemisen puutetta. Sähkötkin katkesivat, joten tunnelma on kaikin puolin hämärä